"Rakkaat lapset, kuka osaisi puhua teille rakkaudesta ja Poikani kärsimyksestä paremmin kuin minä? Elin Hänen kanssaan, kärsin Hänen kanssaan. Maan päällä eläessäni tunsin tuskaa, koska olin äiti. Poikani rakasti taivaallisen Isän, tosi Jumalan, ajatuksia ja töitä. Ja kuten Hän minulle sanoi, Hän tuli pelastamaan teidät. Salasin tuskani rakkauden avulla, mutta teillä, lapseni, on paljon kysymyksiä. Te ette ymmärrä kärsimystä. Ette ymmärrä, että teidän täytyy hyväksyä kärsimys ja kestää se Jumalan rakkauden avulla. Jokainen ihminen joutuu kärsimään enemmän tai vähemmän. Mutta kun ihmisellä on rauha sielussaan ja hän on armon tilassa, hänellä on toivoa. Se toivo on minun Poikani, Jumalasta syntynyt Jumala. Hänen sanansa ovat ikuisen elämän siemeniä, hyviin sieluihin istutettuina ne kantavat paljon hedelmää. Poikani kärsi, koska Hän kantoi teidän syntinne. Tietäkää siis te, lapseni ja rakkauteni apostolit, jotka kärsitte, että kärsimyksenne muuttuu valoksi ja kunniaksi. Lapseni, kun kestätte tuskaa ja kärsitte, taivas tulee sisimpäänne, ja te annatte palan taivasta ja paljon toivoa kaikille niille, jotka ovat lähellänne. Kiitos. "